Viikon pieni ihme: linnuilla on tylsää elokuvissa

Lintujen elämää.

Erään planeetan ihmeitä

parrot-1246663_1280 Kuva: Pixabay. Public Domain.

Lintujen elämässä on paljon meille tuttua ja inhimillistä. Niiden nauru saa kaveritkin iloiselle mielelle, niillä esiintyy niin elinikäisiä avioliittoja, syrjähyppyjä kuin avioerojakin. Ne viettävät hautajaisia ja jopa ihailevat itseään peilistä.

Joissain suhteissa lintujen maailma on kuitenkin meille täysin vieras. Sen lisäksi, että pululla olisi tylsää elokuvateatterissa, se myös saattaisi saada kokemuksesta ankaran päänsäryn.

View original post 522 more words

Kaikki eilispäivät

Hyvää uutta vuotta kuitenkin ;).

Erään planeetan ihmeitä

All-Yesterdays-cover-Conway-Kosemen-Naish-Hartman-Dec-2012-Darren-Naish-Tetrapod-Zoology-350-px-tinyMuinaiseläinten piirtelyteema jatkukoon vielä yhden artikkelin verran. Esittelyn ansaitsee tuore kirja nimeltä All Yesterdays, ja ehkä myös muutamat piirrokset, joita olen itse sen inspiroimana tehnyt.

Asianharrastajille All Yesterdays lienee merkittävin uusi kirja vuosiin, mutta luulenpa, että sen jälkimainingit tulevat näkymään myös dinosauruksista kertovissa kirjoissa, dokumenteissa ja vähän myöhemmin puhtaassa viihteessäkin.

All Yesterdays on tutkijoiden ja kuvittajien yhteistyössä kasaama kirja, joka tuulettaa hauskasti muinaiseläinten kuvaamisen perinteitä. Kuten kerroin aiemman artikkelini lopussa, kuvittajat ovat usein kenties turhankin konservatiivisia: dinosauruksista ja muista muinaiseläimistä on piirretty minimalistisia luiden päälle ripustettuja nahkoja. Erikoiset pehmeät kudokset ja räikeät värit on minimoitu, omituisesta käyttäytymisestä nyt puhumattakaan.

Mutta eiväthän oikeat eläimet sellaisia ole! 

View original post 890 more words

Villieläimet perheenjäseninä

Villieläimistä ei tule hyviä lemmikkejä Koivistojen kokemuksesta.

Erään planeetan ihmeitä

bookcover_978-952-202-738-2Joulupaketista paljastui Sesse Koiviston uusi kirja Tapiiri sohvapöydän alla, jonka jo ahmaisin kannesta kanteen. Harvoin olen naureskellut näin paljon kirjan ääressä ja lukenut (varmaan jo kyllästyneelle) puolisolleni pätkiä ääneen: “Se [pahvilaatikko] tulee auton sisäpuolelle, koska siinä on susia.”

Tapiiri sohvapöydän alla on viimeisin lisäys Sesse Koiviston pitkään sarjaan teoksia elämästä eläinten parissa. Hänen puolisonsa Ilkka Koivisto oli Korkeasaaren eläintarhan johtajana vuodet 1968-1995, ja perhe myös asui Korkeasaaressa. Työt eivät todellakaan pysyneet työpaikalla, vaan vuosien varrella perhe pääsi läheisiin tekemisiin toinen toistaan kummallisempien villieläinten kanssa.

View original post 233 more words

Apinoita ja mysteerejä museon kellareissa

Lutherin mukaan Jumala voi muuttaa apinan ihmiseksi.

Erään planeetan ihmeitä

luomus_bonsdorff_apina Kukahan se sinäkin mahdat olla?

Viime kesänä Luonnontieteellisen keskusmuseon kellareissa oli vipinää. Pieni tutkijatiimi kävi läpi museon eläinnäytteitä. He löysivät paljon jännittäviä, aiemmin väärin tai puutteellisesti tunnistettuja luita, taljoja ja täytettyjä eläimiä. Salapoliisintyötä ja kiehtovaa historiaa ei puuttunut: kuinka kultatamariini joutui 50-luvun Espooseen? Entä mitä tekemistä Akseli Gallen-Kallelalla on museon eläinkokoelman kanssa?

Vierailin museossa kesäkuussa, kun projekti oli toisen viikkonsa lopulla. On aina yhtä mielenkiintoinen kokemus päästä museon kulissien taakse!

View original post 939 more words

Muinais-DNA, eli tervetuloa tulevaisuuteen

Muinaista DNA:ta on mahdollista tutkia.

Erään planeetan ihmeitä

800px-dinornis1387Richard Owen ja moan luuranko. Owenille uudet tutkimukset moan biologiasta kuulostaisivat silkalta magialta, eikä se kovin kaukana ole minustakaan.

80-luvun alkupuolella nuori Uppsalan yliopiston väitöskirjatutkija nimeltä Svante Pääbo sai päähänsä kokeilla, voisiko egyptiläisistä muumioista eristää DNA:ta. Kukaan ei tietenkään antanut paloja oikeista muumioista moiseen hulluun päähänpistoon, joten Pääbo osti lihatiskiltä vasikan maksaa ja muumioi sitä laboratoriossa matalalla lämmöllä – salaa ohjaajaltaan, koska hänen olisi oikeastaan pitänyt tehdä väitöskirjaansa.

Siitä sai alkunsa muinais-DNA:n tutkimusala. Se on nyt ehtinyt neljännelle vuosikymmenelleen ja kehittynyt yli nuoren Svante Pääbon hurjimpienkin unelmien. Nyt kauan sitten kuolleista eliöistä voidaan saada tietoa, jota ei vielä vähän aikaa sitten osattu edes kuvitella – vaikkapa paljastaa kuninkaallisten vuosisatojen takaisia syrjähyppyjä. Menetelmätkin ovat kuin suoraan scifistä. Esittelen tässä kuusi mielenkiintoista tutkimuskohdetta parin viime vuoden ajalta: niihin kuuluvat jättiläislintujen sosiaalinen elämä, viikinkien madot ja iberianilves, joka ei olekaan aivan niin iberialainen.

View original post 1,324 more words

Viikon löytynyt linkki: norsujen äidit

Norsujen evoluutiosta.

Erään planeetan ihmeitä

moeritherium_lontoo Tapiirimainen alkunorsueläin Moeritherium. Tämä malli asustaa Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa.

Norsueläimet ovat yksi nisäkäsmaailman menestystarinoista. Viime jääkauden lopulla ne puuttuivat vain Australiasta ja Antarktikselta. Norsueläimet olivat paitsi yleisiä, myös tärkeitä ekosysteemien insinöörejä. Ne muokkasivat kasvillisuutta, kaatoivat puita, mylläsivät maata ja loivat elinympäristön lukuisille muille lajeille. Sitä kolme elävää lajia edelleen tekevät.

Kärsäkäs menestystarina oli Afrikan lahja maailmalle. Maailman vanhimmat norsut elivät kauan sitten kadonneissa rehevissä viidakoissa nykyisessä Marokossa, kertovat fossiililöydöt.

View original post 585 more words

Syvänmeren savuttajat: kuin vieraalla planeetalla

Ehstremofiilien kotiseutua ;).

Erään planeetan ihmeitä

lossy-page1-1280px-east_scotia_ridge_-_plos_biol_04-tif Valkoisia rapuja ja nilviäisiä mustan savuttajan savupiipuilla. Paikan nimi on Ivory Tower. Kuva: Rogers ym. 2012/Plos Biology.

Oli varmaan yksi tieteenhistorian tyrmistyneimmistä hetkistä, kun sukellusvene DSV Alvinin valot ensi kertaa osuivat syvänmeren vulkaaniseen purkausaukkoon helmikuun 17. päivänä vuonna 1977. Tiedettiin, että merenpohjasta voi pulputa kuumaa, metallipitoista vettä, mutta kukaan oli tuskin osannut edes uneksia, että sen luona olisi elämää.

Mutta siellä ne olivat. Mikrobeja kasvoi paksuna mattona mustana savuavan aukon ympärillä, ja niiden yllä huojuivat jättiläiskokoiset putkimadot kuin puutarhaletkun pätkät. Sittemmin samanlaisia vulkaanisia syvänmeren keitaita on löydetty eri puolilta maailmaa. Niissä elää melkoinen ihmeiden eläintarha – elämää on jopa satatuhatta kertaa tiuhemmassa kuin ympäröivällä merenpohjalla, joskus kasoiksi saakka. Lajit ovat outoja, ja niin ovat maisematkin. Siitä kertovat savuttajille annetut mielikuvitukselliset nimet: Loki’s Castle, Eel City, Magic Mountain.

View original post 765 more words