The North Korea/South Korea joint participation in the Olympics still puzzles me

Korean tilanteesta ja Olympiasta.

Why Evolution Is True

I still don’t get the new comity between North and South Korea at the Olympics, in which the two teams will march together under a “unified Korea” flag, some teams have trained together, and the women’s hockey team will even be composed of players from both countries.

I recognize that this is South Korea’s attempt to independently forge some kind of relationship with the DPRK independent of the U.S., and kickstart talks, but I don’t see the point.

First, North Korea will under no circumstances give up its nuclear program, so bargaining for a cessation of that is out.

Second, North Korea will under no circumstances become a democracy or depose its leadership, which has an iron grip on the country. So bargaining for a cessation of that is out, too.

Third, the North will not unilaterally attack the South, for that would be suicidal given that the U.S. would…

View original post 263 more words

Advertisements

Viikon pieni ihme: olemme kaikki raidallisia

Useimmat meistä on kohtalaisen hyvässä kuosissa.

Erään planeetan ihmeitä

incontinentia pigmenti pieni Blaschkon linjoja kuvitteellisen henkilön selässä. Raidat ovat tavallisesti näkymättömiä, mutta esimerkiksi ihosairaus voi muuttaa ne näkyviksi.

Erilaiset perinnölliset sairaudet ja kehityshäiriöt voivat olla tuskallisia, hengenvaarallisia tai lievimmillään kosmeettisia harmeja. Silti ne ovat biologin silmissä myös mielenkiintoisia. Se, millä tavoin asiat voivat mennä vikaan, avaa kiehtovia ikkunoita alkionkehitykseen ja yhteisiin sukujuuriin muiden eläinten kanssa.

Hyvä esimerkki ovat ihmisen näkymättömät raidat, jotka tuleva esiin vasta, kun jokin menee pieleen. Niitä on kahta sorttia: löytäjänsä mukaan nimetty Blaschkon linjoja, ja maitojuosteita, jotka ovat saaneet nimensä siitä, että niiden kohdalta erittyy maitoa. Toisen jäljet johtavat varhaisiin nisäkkäisiin, toisen aina alkumeren kaloihin saakka.

View original post 587 more words

Eläinten värit, osa 3: kuparilinnut ja muita kummajaisia

Lintujen väreistä yms. luonnon ihmeistä.

Erään planeetan ihmeitä

punaniskaturako_porfyriini Punaniskaturako (Tauraco erythrolophus) saa värinsä kuparioksidista.

Luonnoneläimen väritys on evoluution muovaama kokonaisuus, joka kertoo kantajansa ekologisesta lokerosta ja jopa pariutumistavoista. Värillä on toinenkin tarina, fysiologinen. Tämä juttusarja kysyy, kuinka itse värit syntyvät. Miksi ei ole olemassa vihreitä oravia tai violetteja strutseja? Miksi kameleontti vaihtaa väriä mielialan mukaan, mutta talitiainen ei?

Edellisessä osassa kävimme läpi lintujen yleisimmät värit – mustat ja ruskeat melaniinit, punakeltaiset karotenoidit ja rakenteellisten värien tuottamat siniset, violetit ja metallinhohteet. Muutamilla linturyhmillä esiintyy näiden lisäksi hämmentäviä erikoisuuksia. Turakot saavat sävynsä kuparista, trappien höyhenpuku vaihtaa väriä minuuteissa ja papukaijat ovat kehittäneet aivan omat väripigmenttinsä.

View original post 1,129 more words

Eläinten värit, osa 2: höyhenten lumoissa

Luonto on ihmeellinen.

Erään planeetan ihmeitä

pigmentit_suomennos_rajattu

Luonnoneläimen väritys on evoluution muovaama kokonaisuus, joka kertoo paljon kantajansa ekologisesta lokerosta ja jopa pariutumistavoista. Värillä on toinenkin tarina, fysiologinen. Tämä juttusarja kysyy, kuinka itse värit syntyvät. Miksi ei ole olemassa vihreitä oravia tai violetteja strutseja? Miksi kameleontti vaihtaa väriä mielialan mukaan, mutta talitiainen ei?

Edellisessä osassa tutustuimme hiirenharmaisiin nisäkkäisiin ja niiden joukossa harvinaisiin värikkäämpiin poikkeuksiin. Nyt vuorossa ovat ne eläimet, joiden värejä ihmiset ehkä kaikkein eniten ihailevat, siis linnut.

View original post 1,005 more words

Eläinten värit, osa 1: harmaita hiirulaisia

Eläinten väritys on sidoksissa geeneihin.

Erään planeetan ihmeitä

mandrill-396289_1280 Mandrilli lienee nisäkkäistä vähiten harmaa. Kuva: Pixabay.

Eläinten väritys kiehtoo minua aivan erityisesti. Aivan viime viikkoina olen työajalla kehitellyt uskottavia värityksiä esihistoriallisille eläimille ja vapaa-ajalla puuhaillut eläinten värien parissa muuten vain.

Luonnoneläimen väritys on evoluution muovaama kokonaisuus, joka kertoo paljon kantajansa elintavoista, ekologiasta, jopa pariutumistavoista. Värillä on toinenkin tarina, fysiologinen. Kuinka itse värit syntyvät, ja mikä asettaa niille rajat? Miksi ei ole olemassa vihreitä oravia tai violetteja hevosia? Miksi kameleontti vaihtaa väriä mielialan mukaan, mutta talitiainen ei?

Tämä juttusarja paneutuu näihin kysymyksiin. Aloitetaan tutuimmista otuksista, nisäkkäistä.

View original post 1,076 more words

Viikon pieni ihme: punatulkun piilevät kyvyt

Punatulkut talvehtivat Suomessa.

Erään planeetan ihmeitä

Punatulkku on tunnettu kauneudestaan, mutta taidokkaaksi laulajaksi sitä ei yleensä kehuta. Sen kutsuäänet kuulostavat yksinkertaiselta piippailulta, ja vaikka laulussa on monimutkaisempiakin elementtejä, niitä harvoin pääsee ihminen kuulemaan.

Silti punatulkulla on hämmästyttävät musikaaliset kyvyt, kuten yllä olevasta videosta selviää. Niistä ottivat ilon irti saksalaiset metsänvartijat, jotka 1700-luvulta aina 1970-luvulle saakka hankkivat lisätienestejä myymällä opetettuja punatulkkuja. Oikein hyvästä viheltäjästä maksettiin pieni omaisuus.

View original post 341 more words

Viikon pieni ihme: perhosen lapsuusmuistot

Perhosen ihmeellinen elämä.

Erään planeetan ihmeitä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA “Ai, sinä taas”, miettii vastakuoriutunut horsmakiitäjä, vai miettiikö?

Jääkaapissani, siinä puoliksi syödyn mangon ja leviterasian välissä, on pieni lasipurkillinen turvetta. Sen tarkempi kaivelu paljastaisi kaksi horsmakiitäjän (Deilephila elpenor) koteloa. Keräsin otukset toukkina naapurustosta ja kasvatin ne koteloitumisvalmiiksi.

Ne viettävät talven hyvässä turvassa saalistajilta ja pyrähtävät keväällä lentoon parvekkeelta. Mutta mahtavatko ne aikuisinakin muistaa omituisen ison otuksen, joka vei ne mukanaan kotiin?

View original post 503 more words